Minun kauppakamaripolkuni

Natasha Varis, markkinointipäällikkö, Karhu Voima


”Olimme aloittamassa Ekamin brändiuudistusta yhdessä Vilkin Annikan kanssa, ja se taisi olla syksyä 2017, kun siinä Datariinan kulmilla pyörähtäessäni Paavolan Tiina pyysi minua kauppakamarin jäseneksi ja digivaliokuntaan.

Muistan, kun kävelin puiston poikki keskustaan rallatellen ja koirat ja lenkkeilijät katselivat meikäläistä kulmat kohollaan. Olin niin kuin Nata 5 v., iloissaan, että minua oli pyydetty kauppakamariin – arvostettuun järjestöön.  

Siltä seisomalta lähdin sitten digivaliokunnan jäseneksi. Se oli ajalta ennen Karhu Voiman työtäni, kun tein markkinointiviestintää oman yritykseni Natasha Designin puitteissa. Pian olinkin sitten luomassa kauppakamarin uudelle Summit-seminaarille brändi-ilmettä, suunnittelin Suunta-seminaarin markkinointia ja kuvasinkin siellä viime syksynä. Digivaliokunnan kanssa sparrattiin yrityksiä digitalisaation käyttöönotossa ja tehtiin opiskelijoiden kanssa ihan mittava kysely Kymenlaakson yritysten digiosaamisesta.

Parasta kauppakamariin kuulumisessa on minun mielestäni olla osana ryhmää, jossa on asiantuntijoita.

On huikeeta, että Kotka on nostanut arvoiksi rakkauden ja rohkeuden. Itsekin olen tainnut paasata vuosia rohkeudesta ja pikkuhiljaa oma voimalauseeni ”Uskalla olla rohkea!” roikkuu vähän joka paikassa, muun muassa verkkosivuillani ja isona konttorin seinässä. Haluan kannustaa ihmisiä uskaltamaan ja tulemaan mukaan, näkymään ja tuomaan näkökulmiaan esille. Luottamushenkilönä haluan olla avoin läsnäoleva oma itseni ja esimerkilläni rohkaista muitakin tulemaan rohkeasti esiin ja sitä kautta edelleen tutustumaan sinuun ja yritykseesi.

Yritän muistuttaa ihmisiä epämukavuusalueellaan ollessaan, että epävarmana ihminen ei uskalla tehdä parastaan. Mutta kun olemme läsnä, avoimia ja omana itsenämme, niin se vapauttaa kummasti muitakin ja koko ryhmää. Se on rohkeutta.

Verkostot on tosi tärkeitä ja vaikka ei jatkuvasti ollakaan tekemisissä, niin jo se tunne, että voi soittaa jollekin verkostosta ja kysyä. Verkostoituminen on pitkäjänteistä työtä. Omalla kohdallani se on toteutunut parhaiten juuri ryhmän, valiokunnan kautta.

Suhtaudun oikeastaan aika vastuullisesti kuulumiseen johonkin järjestöön. Me ollaan Suomessa aika tottuneita siihen, että kaikki tulee annettuna. Kääntäisin asiaa jotenkin toisin päin ja herättelisin ajattelemaan, että mitä voin tehdä auttaakseni muita ja, että minulla on myös velvollisuuksia tehdä tällä jäsenyydellä jotakin.

Vaikkapa madaltaa osallistumisen kynnystä ja rohkaista mukaan!